Tässä taidetaan olla jo kotiinpaluun fiiliksissä. Viimeinen yö nukuttiin Lahdessa Kärkkäisen parkkipaikalla. Ei jaksanut enää puolilta öin ajella kotiin asti siinä.

Tallinnan vanhakaupunki näyttäytyi jotenkin tavallista kauniinpana.

Toiseksi viimeinen yö nukuttiin aivan Tallinnan keskustassa lähellä vanhaa kaupunkia. Kylpylähotellin takapihalla oli maksullinen parkkipaikka joka vaikutti hiljaiselta, ja siinä olikin oikein hyvä yöpyä. Yöksi viereen saimme pari Latvialaista bussikuskia jotka vielä myöhään illalla pesivät autojaan, mutta rauhallista oli. Puolilta öin koiraa pissittäessä liikkellä tuntui olevan vain muutama humaltunut amerikkalainen teini jotka iloisena lauleskelivat olutpullo kädessään kulkiessaan luultavasti hotelliaan kohti.

Tallinnassakin riittää näkemistä useiksi päiviksi.

Kävimme tunnelissa joka on museoitu; vieressä olisi ollut myös keskiajasta kertova tornimuseo, mutta päätimme pysyä vain yhdessä museossa tällä kertaa. Tunnelit olivat ihan mielenkiitoiset, joskin hassu yhdensuuntainen reissu, jossa piti palata samaa tietä takaisin. Olisi ehdottomasti kannattanut ottaa sellainen Tallinna-kortti tms. jolla saa käydä useamman museon kertamaksulla. Yksittäin museotkin käyvät äkkiä yllättävän kalliiksi!

Ehkä se tyypillisin näkymä laivaturistille joka saapuu vanhaan kaupunkiin.

Kaunistahan tuo ikivanha rakentaminen on ollut, ei siinä mitään.

Kaukaa Japanista (Kiinasta?) asti saapunut matkailuauto. Kuvasta ei ehkä saa oikein käsitystä kokoluokasta, mutta se oli varsin pieni. Kuitenkin kaikki ison alkoviauton ominaisuudet ja muodot – sisätilat eivät kuitenkaan ehkä kovin suurikokoisille liene järin messevät.

Paras matkamuisto – venäläinen kaasunaamari peräti 10€ laukkuineen ja kaikkineen.

Tallinnan laivastomuseo eli lennusadam on must-käyntipaikka kaikille yhtään laivoista ja vastaavasta kiinnostuneille.

Laivamatkassa meinasikin käydä hassusti. Ihan tunteja ennen lähtöä aloimme pohtia mitenkäs se koira – olin ajatellut että sehän on parin tunnin matka vaan ja koira voi jäädä autoon.

No, selvisi soittamalla että ei, koiraa ei voi ottaa mukaan ollenkaan. Ja vuoron vaihtaminen koiralle sopivaan olisi maksanut 220€ lisää…mutta sitten keksittiin että hetkinen, jospa joku meneekin eri vuorolla vaan koiran kanssa kaksin…ja sehän maksoikin vain 50€ lisää ja lyhyen matkan sai sitten Riikka viettää laivan kennelissä ihan omassa rauhassa. Ainoa ongelma tuossa olikin sitten se, että Riikka oli perillä viitisen tuntia ennen meitä muita, ja vieläpä eri satamassa. Eli sen ajan sai sitten käveleskellä läpi öisen Helsingin, kunnes pääsimme Vuosaaresta ajamaan parikymmentä minuuttia vastaan ja kyytiin.

Mutta, vahingosta todellakin viisastuu. Tajusimme että jos väkisin otamme lautan sekä autolle että koko perheelle lemmikkeineen, se maksaa tyyliin noin 300€ parin tunnin matkasta. MUTTA jos teemmekin niin että osa vie auton ja vaikka yksi toisella lautalla, päästään reilusti alle puolella tuosta hinnasta. Eli jatkossakin luultavasti hajautamme tuon ylitysvälin samalla tapaa. Ensi kerralla vaan täytyy huolehtia että se auto on perillä ensin – siinä kyllä voi sitten odotella ongelmitta.

Siellä se kotimaa siintää!

Pärnuun pitää vielä palata, kaupunki on oikein kaunis ja mukavan pieni mutta toimivan tuntuinen. Olisi aivan mahtava kohde kunnon hellesäällä.

Koira nautti pallojen noutamisesta ja hiekalla juoksemisesta täysin rinnoin.

Nuoriso intoutui uimasilleen, tai ainakin polskimaan pieneen lasten vesiliukumäkeen. Uiminen on sikäli haastavaa, että ainakin 100m pitää kulkea rannasta ennen kuin syvyys riittää minkäänlaiseen uimiseen.

Pärnun tavattoman matalaa ja piiiitkää hiekkarantaa. Tuuli aika lailla eikä mitenkään järin lämmin päivä – muuten täällä oltaisiinkin viihdytty vaikka aamusta iltaan. Toisessa päässä rantaa koirat kielletty.

Taustalla siintää veenkeskus, joka oli oikein hyvä kylpylä. Kolme vesiliukumäkeä, rengaslaskumäki sekä erittäin hauska ‘koski’ mäki jossa laskettiinkin moneen moneen otteeseen. Parhaita kylpylöitä joissa on käyty ellei paras. Vesi oli 32C joten ulkoaltaassa piti kerrankin ihan oikeasti käydä vilvoittelemassa.

Mutta itse kuva on pienestä luontopolusta rannan reunan kosteikon yllä.

Pärnu on kyllä upea kohde; rannat vetävät vertoja mille tahansa kaukaisille rannoille. Varsinkin kuumana kesäpäivänä paremmasta hiekasta ei olisi väliä. Ranta on myös täynnä kuppiloita joista ilmeisesti iltaisin kuoriutuu menomestoja. Rannan vieressä olisi ollut myös 10€ yö ‘puskaparkki’ mutta päädyimme majoittumaan Konseen pariksi yöksi.

Lisää länsimaista hapatusta, mutta mainio rokkibaari Riikan vanhankaupungin kupeessa. Ehkä varsin for tourists only, mutta hauska mesta.

Ilmeisesti kuvan patsas antaa sitä enemmän onnea mitä ylempää sitä koskettaa. Ajattelin josko se on lähinnä jokin evoluutiopylväs, linnusta kissaan ja possuun sekä aasiin ja lopulta turistiin.

Stargorod-panimon vessa. Urinaaleillakin saa katsoa urheilua telkkareista lasin takana, ettei menetä mitään ureatauolla 🙂 Stargorodissa sai hyviä snackejä, joskin hinnat mallia turisti, ja palvelu suhteellisen hidasta. Ei mikään paikallinen paikka.

Kauppahallien pihallakin piisaa kauppiaita ja kojuja. Mukaan tarttui monenlaista salaattia jne.

Kauppahalli, tai kauppallit siis, on todellakin käymisen arvoinen paikka. Paitsi että sieltä saa tuoretta lähiruokaa ja mm. erittäin edullista, erinomaista lihaa, myös näkemistä riittää.

Täytyy kyllä sanoa että Riikassa oli matkan huonoimmat tiet aivan eittämättä. Jopa keskustassa saattoi olla joku kaivonkansi vaikka 25cm tiehen uponnut ja muutenkin hirveässä kunnossa välillä. Vaikka aika tohinalla niitä korjattiinkin kaikkialla.

Varsova on suuri kaupunki, 1,7 miljoonaa asukasta, ja sen kyllä huomaa siinä että autoa on joka paikassa aivan liikaa ja parkkipaikkoja ei ole juuri lainkaan. Molempina päivinä tuli ajettua kuitenkin läpi keskustan, ja molemmilla kerroilla matkanopeus keskustassa oli alle kilometri kymmenessä minuutissa. Ei kannata lähteä keskustaan autolla, eikä varmaan oikein edes taksilla.

Majoituimme paikkaan nimeltä WOK camping n.13km keskustasta hiljaisella pienellä metsä-alueella. Alue oli pieni mutta siisti, ja täynnä saksalaisia eläkeläisiä jotka näyttivät ajavan yhteistuumin jonkinlaista baltian/suomenlahden matkaa. Tapasimme mukavan suomalaispariskunnan jotka olivat ajamassa suurinpiirtein samaa reittiä kuin me, mutta toiseen suuntaan, ja jutustelimme olutlasillisten ääressä. Illalla Lili pääsi lenkille metsän ympäri, ja kerrankin oli mukavan viileä yö. Aamulla päätimme ettemme enää lähde seikkailemaan Varsovan keskustaan – joka on melkoinen modernien lasitalojen ja vanhempien talojen sokkelo ainakin pikaisella silmäyksellä – paitsi että pistäydyimme sotamuseon pihalla kuvailemassa panssareita ja lentokoneita. Itse museo on kiinni omituisesti ma-ti joten saimme tyytyä pelkkään pihamaahan, mutta olihan siellä esim. IL-2 ja muutama mielenkiintoinen panssari kuten Centurion ja räjäytetty Hetzer.

Yritimme käydä suuressa ostoskeskuksessa Varsovassa – ja kaupungin laitamilla olikin aivan mahdottomasti valtavia ostoskomplekseja. Tuosta kauppakeskuskäynnistä jäi vähän ikävä maku, koska alle tunti siellä oltuamme vartija käski viemään koiran pois. Ja eihän sitä autoon voinut pitkäksi aikaa jättää, joten pian poistuimme itsekin. Mutta tosiaan siellä oli alueita joilla oli kilometrikaupalla kauppaa, Carrefourista IKEAan, ja lähtiessä kävimme vielä syömässä pikaisen aterian KFC:llä. Sitten lähdimme ajamaan kohti Liettuaa.

Koko koilinen Puola on kyllä todella tasaista peltoa – eikä se miksikään muuttunut Liettuankaan puolella. Sitä illalla mietimmekin, että tuntuu kyllä suorastaan hullulta suomessa pyörittää mitään pikkuruisia peltoplänttejä joilta saa hätäisesti yhden sadon, kun täällä sitä peltoa riittää silmänkantamattomiin satoja ellei tuhansia kilometrejä – voin vain kuvitella miten paljon sitä varsinaisessa Euroopan vilja-aitassa Ukrainassa sitten on – ja lisäksi nyt jo on sato korjuussa ja toista kierrosta menossa. Ei ihme ettei suomessa viljelyllä pärjää ilman tukia.

Ennen siirtymistä Liettuaan piti käydä palauttamassa Viatoll-boxi ja samalla selviteltiin että Liettuassa ei tarvitse minkäänlaista vinjettiä tai boksia matkailuautolle painosta huolimatta. Jos auto näyttää vain matkailuautolta, ei tarvitse mitään. Henkilö- paketti- tai ns.piilomatkailuautolla vinjetti pitää hankkia, ja jos liikkuu esim. vanhasta bussista tehdyllä matkiksella, tarvitsee bussin sähköisen laitteen ymmärtääkseni myös.

Raja meni eleettämästi – tosin raja-alueilla oli molemmin puolin runsaasti tutkia. Taitaa olla hyviä sakkorysäpaikkoja.

Vaikka meidän autollamme olisi virallisesti 80 kattonopeus, kuten kaikilla painavammilla, ajoimme kuitenkin paikallisten mukana 90 tai satasta. Siis sama kuin Puolassa – ja eipä tuosta autosta ulospäin näe minkä painoinen se on. Ja totesimme että jos yrität ajaa 90kmh rajoitusalueella 80 tai edes sitä 90kmh niin kaikki – isot rekatkin painoivat surutta ohitse kaasu pohjassa. Ja 120km teillä myös isot jakelukuormurit jne. vielä niistäkin nähtävästi 120kmh ohitse. Joten ajoimme tasaisesti rajoitusten mukaan – ainoastaan 70kmh alueilla hidastimme kuuliaisesti, ja niissä tutkia joskus olikin.

Motareilla on myös ’liikennekameroita’ tien päällä aika paljon, ja epäilen että niistä myös seurataan nopeuksia. Parikin kertaa panin merkille että muutama kilometri niiden jälkeen oli sivussa poliisit passissa, ja kerran yhden rellun pysäyttivätkin juuri edessämme.

†

Nyt on ensimmäinen yö Kaunasissa takana, pienen järven rannalla. Todella hieno paikka hiekkarantoineen ja lämpimine vesineen – siis tuo järvi. Kaikenlaista vesileikkiä olisi tarjolla, katsotaan, mennäänkö niihin jossain välissä, mutta seuraavaksi lähdemme tutustumaan Kaunasiin polkupyörillä. Hieman epävakaa sää, mutta ihanan viileää.

Pitääpä kirjailla ylös tässä vaiheessa matkaohjelma ja yöpaikat muistiin, sillä se on nyt lyöty loppuun kun jäljellä on 11 päivää matkaa.

7.6. HKI

8.6. Travemünde, puska Lyypekin IKEAn piha

9.6. Hannover, camping, Birkensee 2 yötä

11.6. Uslar, stellplatz lähikaupungissa

12.6. Frankfurt, Kassel Wilhelmshöhe, puska/parkkipaikka linnan pihassa

13.6. Heidelberg, puska, minilinnan pihalla metsässä

14.6. Bad Liebenzell, camping 3 päivää

17.6. Rust, Europa Park 2 päivää, camping

19.6. Bad Urach, puska parkkipaikalla vesiputouksen lähellä

20.6. Gunzburg, Legoland, stellplatz am Donau uimalan vieressä

21.6. Munchen, puska / parkkipaikka sairaalan/metroaseman parkki

22.6. Kotkanpesä, Itävalta ja Anger, puska metsätiellä

23.6. Horni Plana, Tšekin tasavalta, leirintäalue

24.6. Praha, leirintäalue Sokol 3 yötä

27.6. The Caravan Park Lake leirintäalue

28.6. Auswitch, puska/parkkipaikka

29.6. Krakova, Campingalue Clepardia

1.7. Varsova

2.7. Suwalki/Kaunas

3.7. Kaunas 2-3pv

5-6.7. Riga

7.7. … Pärnu? Saarenmaa?

10.7. Tallinna

11.7 HKI

Kemping Clepardia on ollut ihan mukava mesta vaikka altaat eivät vielä olekaan käytössä. Kuitenkin mm.pyykkikoneen käyttö kuuluu hintaan ja hyvät suihkut jne, mikä onkin kova sana koska kelit hellii +30C koko ajan. Parkki on silti mukavan varjoinen ja autossa on aivan jees nukkua yöllä.

Clepardia

Krakovan vanhassa kaupungissa oli miellyttävä kuljeskella ja käydä olusilla kahviloissa. Koirat saavat matkustaa bussillakin vapaasti, kuonokoppa ilmeisesti vaadittaisiin virallisesti mutta eipä noita koirilla juuri näkynyt olevan. Lili pelkäsi hevosia tavattomasti, olivathan ne paitsi upeasti koristeltuja vetäen hienoja valkeita turistivaunuja, mutta taitaa johtua tuo lähinnä siitä että Lili sai kerran hevosaitauksen sähkölangasta nenilleen ja yhdistää hepat siihen kokemukseen.

Alkoholi täällä on mukavan edullista ja kotiin tarttuu vähän kaikenlaista taas vietäväksi. Autossa sai jo vähentää paineita takajousissa koska ne olivat käyneet painon alla aika korkeaksi 🙂 mutta minkäs teet kun esim.vajaan 2 litran leka Johnny Walkeria kustansi noin parikymmentä euroa. Hinnat ovat siis jossain noin kuudesosassa Suomen hinnoista.

Googlen kamerassa suoraan kuvan päälle käännöksen piirtävä appletti on ollut varsin hyvä apuväline kun kieli on niin outo – mutta hassulla tavalla moni sana kuitenkin tulee tajutuksi suomen slangisanojen kautta – ne kun ovat usein venäjästä ja samaa juurta näiden kanssa.

Pojat kävivät Wielizkan suolakaivoksessa visiitillä, paikalle vei autokuljetus aivan sopivaan hintaan. Ei oikein olisi ollutkaan järkevää lähteä sinne omalla autolla seikkailemaan. Kaivos oli kyllä kokemisen arvoinen paikka ja tavattoman hienosti pyöritetty sekunnin tarkkuudella ja täsmällisyydellä, valtavan iso ja aivan kuin hotelli suorastaan välillä sisätiloiltaan.

Kaivoksen alueelta löytyi myös hyviä matkamuistoja, huppari Puolan väreissä ja vaakunalla isälle ja bändipaitoja pojalle, halusi Nirvanaa, Metallicaa ja Maidenia. Mikäs siinä, kelpaa isällekin. Sillä aikaa naisväki muun muassa siivoili autoa koirankarvoista, joita kertyykin julmia määriä Lilistä edelleen. Onneksi se kohta loppuu – kai.

Puolenpäivän grillauksen jälkeen aikuiset pyöräilivät muutaman kilometrin päähän Kauflandiin tekemään ostoksia kuten hervottoman pahan makuista urheilujuomaa, ostoskeskusten ilmastointi tekee kyllä aina gutaa välillä. Takaisin tultua suihku kutsui taas kerran vastaansanomattomasti.

Puola vaikuttaa edelleen erittäin mukavalta maalta. Huomenna kohti Varsovaa. Mutta sitä ennen otetaan vielä pari erää shakkia ja maistellaan hunajaolutta. Nyt on liian kuumaa että jaksaisi enää vääntyä keskustaan hikoilemaan.

Ensin pientä yhteenvetoa tähänastisesta matkasta. Tasan kolme viikkoa ollaan oltu tien päällä ja tuntuu kuin vasta viikko oltaisiin reissattu. Vähän pitää jo laskea montako päivää on jäljellä kun taas pitää olla Kuopiossa. Pikkuisen kiirettä jo pukkaa kun suunnittelee reittiä kotiin. Paljon ollaan nähty mutta niin paljon jää näkemättä.

Ennen matkaa epäilytti miten me pystytään asumaan pienessä kopissa kaikki neljä ihmistä ja yksi koira. Mutta itseasiassa se onkin ollut mukavaa olla näin tiiviisti yhdessä. Kotona kaikki vain katoaa jonnekin! Pojatkin tykkäävät kovasti ja kaikille on tullut rutiinit ja tehtävät kun autoa puretaan tai pakataan lähtöön.

On meillä kyllä sopeutuvainen koira. Se on ihan tyytyväinen oloonsa kunhan perhe on mukana. Autossa on saanut istua tuntikausia mutta koko loppuaika onkin oltu ulkona. Ollaan vedelty Saksan autobaanaa satasta ja pikkuteitä viittäkymppiä. Ollaan nukuttu upeissa paikoissa, linnojen juurella, Tonavan alkulähteillä ja hyvillä kämppäreillä. On ollut kuuma ja vähemmän kuuma. Ruoka on ollut aina hyvää (ja juomat). Lili on matkustanut metrolla, ratikalla, laivalla ja bussilla. Ei ikinä mitään ongelmaa, se vain pistää makaamaan ja kerää ihmisiltä suloisia hymyjä. Ei sitä oikein kukaan tohdi silitellä enkä sitä oikein suosittelekaan. Terveenäkin se on pysynyt ja ruoka maistuu helteestä huolimatta. Onkin vähän tehoruokinnassa kun liikutaan täällä niin paljon.

Prahan Sokolissa oli oikein mukavaa ja aika siellä vierähti kuin siivillä. Prahaan täytyy tulla tutustumaan  vielä uudelleen, vaikkapa kaupunkilomalle joku syksy sitten. Paljon jäi näkemättä, eikä vähiten siksi kun hellittämätön helle väsytti kaupungilla kulkijan tehokkaasti. Söimme katukahvilassa, ruoka oli hyvää, mutta hikikarpalot valuen tuli jo melkoinen kiire takaisin kämppärin uima-altaalle.

Sokolista kävimme samalla bussilla myös paikallisessa Euro Park -nimisessä ostoskeskuksessa. Se olikin vallan mainio paikka, juuri sopivan viileä ja siellä oli mukavat kahvilat, ruokaa olisi ollut tarjolla, erittäin siistiä ja myös lapsille vaikka mitä kuten aivan valtava lelukauppa. Hinnat olivat suht suomen tasoa, joskin myös varsin edullisia tarjouksia oli toki, ja juomat ja ruoat selvästi halvempaa. Mukaan tarttui kaikenlaista pyykkitelineistä vesipyssyihin.

Kämppärin vieressä oli ’järvi’ eli melko vihreälimaska lampi, jossa kyllä porukka näkyi uivankin jopa. Lili ui siinä ja pestiin sen jälkeen…ei uskaltanut sellaisen kylvyn jälkeen sänkyyn päästää. Mutta virkisti se silti mahtavasti. Pojat uiskenteli helteessä koko päivän altaalla ja kaikki taisi palaa hiukkasen, pojille iski myös huono olo illasta alkaen. Liikaa aurinkoa luultavasti.

Matka jatkui kohti Puolaa, ja samalla etsiskeltiin paikkaa minne jättää GoBox. Osoite löytyikin, mutta sieltä opastettiin suoraan Puolan puolelle että siellä voi palauttaa vasta. Ja niinpä se tullitie jatkuikin puolaan.

Heti puolan puolella olikin huoltoasema, ja sinne sai jättää GoBoxin, käyttämättömät rahat palautuvat tilille. Olimme pohtineet sitä kuinka saldon tietäisi, ja nyt selvisi että kun laite alkaa piipata kahdesti, saldoa on jäljellä Puolassa sata zlotya. Ilmeisesti suurinpiirtein sama tsekeissä siis. 1000 korunaa ja parisataa zlotya valmiiksi ladattuna pitäisi hyvin riittää maan läpiajoihin.

Puolan vastaava Viatoll oli hieman hankalampi ottaa, piti olla mukana auton rekkari sekä oma passi, ja virkailija pähkäili aika kauan kyselleen puhelinnumerosta lähtien ja mistä näkyy mikä e-numero auton moottorissa on. Lopulta se kuitenkin saatiin ja liimattiin GoBoxin paikalle tuulilasiin – ja ei kun tullitielle piippejä kuuntelemaan.

Ilkeistä puheista huolimatta Puolan tiet paljastuivat todella hyviksi. Silmiinpistävää kuitenkin kaikkialla on sivuteille 2.5t tai 3.5t kieltotauluja varsin runsaasti. Tuntui että useimpien kauppojen pihaankin oli kielto ajaa painavammalla autolla. Joskin kyllä esim. 3.5t rajoitetun lidlin pihaan näkyi paikallinen surutta sitten kurvaavan ainakin 6 tonnin kuormurilla.

Puola on kivan näköinen maa ja ihmiset ystävällisiä ja pääosin kivan ja kotoisan näköisiä kuten tsekeissäkin. Molemmissa maissa on selvästi vallinnut varsin turvallinen ja rauhallinen fiilis, pikkulapsia kulkee yksin kaupungilla ja sitä rataa. Hassusti sekä tsekit että puolalaiset tuntuvat lähestyvän aivan kuin pitäisivät paikallisina, rupeavat vaan juttelemaan omalla kielellään ja tuntuvat hämmästyvän jos vastaakin englanniksi. Mutta sitkeästi jatkavat omalla kielellään silti 😊 puolassa kuitenkin asiakaspalvelussa kaikki vaikuttavat melko englanninkielentaitoisilta toisin kuin tsekeissä. Ja edelleen kortitkin pelaavat paremmin kuin saksassa joten mikäs tässä.

Ensimmäinen yö puolassa vietettiin Auswitchin parkkipaikalla. Auswitch-Birkenau käytiin läpi oppaan johdolla ja olihan se melko hiljaiseksi vetävä paikka, joskin mielenkiintoinen toki. Lähistöllä tuli myös hieman fillaroitua kauppaa etsien. Lili ja Paul jäivät keskitysleirireissun ajaksi autoon, mutta useita kirjoja sieltä tuli ostettua ja näytettyä sitten missä käytiin.

On kyllä hassua miten nopeaan päivät kuluvat, todellakaan tekemisen puutetta ei pääse tulemaan missään vaiheessa. Iltaisin on aina mukavasti väsynyt päivän seikkailuista ja uusista asioista, joten iltagrillausten jälkeen maistuu muutama olut ja sitten uni hyvin nopsaan. Vain muutamina iltoina olemme katselleet elokuvia tai vastaavaa, eikä lautapeleihinkään ole ehtinyt koskea, mitä nyt shakkia pelattu, kun sellainen tarttui Kravkovan kauppahallista mukaan. Eikä kellään ole ollut ikävä tietokonepelejä tai muuta vastaavaa.

On tavallaan vaikea kertoa tekemisistä reissussa, koska niin iso osa siitä on sellaista arkista, mutta joka on aina omalla tavallaan seikkailua yhdessä. Aina uudenlaisia kauppoja, mukava metsästää jotain uudenlaista makkaraa vaikka grilliin ja pähkäillä mitä paketeissa lukee. Asiat, jotka kotona ovat työlästä pakkopullaa, ovatkin ihan mukavia pikku retkiä tien päällä.

Krakovaan tosiaan ajelimme Auswitchistä jo puolelle päivälle, ja taidamme pysyä täällä Clepardia-kämppärillä päivän pari. Hyvä paikka pyykata ja sellaista, harmillisesti vain viereiset uima-altaat aukevat vasta maanantaina jolloin varmaan jo jatkamme matkaa. Ja tavalliseen tapaan ilmaisena tarjottu WiFi riittää ehkä hädin tuskin emailien lukemiseen, ei kummempaan. Mutta täältä käsin kävimme Krakovassa – Lili meni sujuvasti bussissa ja joukkoliikenne toimii hienosti, kämppäriltä pääsi parilla eurolla koko porukka keskustaan ja vanhaan kaupunkiin seikkailemaan. Erittäin viehättävä ja mukavan tuntuinen kaupunki, ja varsin paljon myös marketteja ja mielenkiitoisia kauppoja turistialueiden lisäksi. Tarkoitus olisi käydä tästä käsin Wielizkan kaivos-luolastot tsekkaamassa ja sitten varmaan lähtiessä eräs suuri camping-alan kauppa. Ja sitten kohti Varsovaa.

Auswitch (Birkenaun portti)

Aamulla lähdimme enemmittä säädöittä ajamaan kohti Kotkanpesää
Itävallan rajalla. Matka oli tyypillistä saksalaista moottoritietä
pääosin, edeten suht joutuisasti, mutta raskasta se on, koska
jatkuvasti saa ohitella ja vaihdella kaistaa ja toisaalta väistää
nopeampia, nopeuden heiluessa koko ajan 60-110 välillä. Itse paikkaan
kannattaa ajaa Obersaltzbergin parkkipaikalle, eli Kehlsteinhausin
parkkiin, josta on n.800m kävely bussille joka vie itse majalle.

Me mokasimme hienosti ja eksyimme Itävallan puolelle emmekä sitten
hommanneet sitä sähköistä tietullilaitetta – emme vaan enää pystyneet
kääntymään takaisin tarpeeksi ajoissa ja sitten olikin pysäytys ja
sakkoa pamahti 240€ puuttuvasta vignettivempeleestä.
No eipä siinä mitään, päästiin takaisin saksan puolelle seuraavasta
risteyksestä ja sen jälkeen kun olimme tunnin seikkailleet
Berchtesgadenin turistirysässä, keksimme ajaa ns. maisemareittiä ylös
parkkikkselle. Sinne olisi ollut myös lyhyt reitti mutta paikallinen
opas neuvoi ottamaan maisemareitin isommalla autolla.

Ihan tarpeeksi jyrkkä ja mutkainen sekin oli. Joka tapauksessa pääsimme bussille, ja
pian noustiin 1850m korkeuteen sinne Hitlerin talolle. Matkalla oli
kyllä upeat maisemat, reitti ei ole mikään hauska kovin
korkeanpaikankammoiselle luulisin. Matka kesti 20min. Sen jälkeen
jonotettiin hissiin – melko hieno sekin oli kosteine käytävineen, ja
päästiin ylös. Sattui vaan sellainen sumu, ettei siellä mitään nähnyt.
Joka tapauksessa oli ihan käymisen arvoinen paikka, ja kirkkaalla
kelillä olisi varmasti hervottoman siisti.

Kun päivä oli siten pulkassa lähdimme ajamaan kohti Tsekkejä,
ajatuksella katsotaan miten pitkälle pääsee ja jaksaa. Kävi vaan
kauhean sateinen keli, ja ilmeisesti kosteus teki tepposet ja autosta
katosivat parkit ja lähivalot. Koska vastaantulijat vilkuttelivat
ahkeraan valojaan ajoipa sitten ilman valoja tai pitkillä, tuli
kaarrettua lähellä rajaa olevaan Anger- nimiseen kaupunkiin, tai
kylään oikeastaan.

Siellä seikkailtiin hetkinen, kunnes Park4Nightistä löytyi sellainen
metsäinen parkkipaikka, jonne sitten parin mutkan kautta löytyikin.
Pistettiin auto parkkiin, ja pian paikalle pölähtikin ensin
Hollantilainen pyöräilijä ja pian joukko nuoria ilmeisesti
valmisetelemaan opastuksia tuleviin bileisiin lähistöllä. Kysely
heiltä antoi vastauksen että kyllä tuossa varmaan voi yöpyä, ja hyvin
sitten nukuttiinkin kyllä, varsin hiljaista oli. Illalla vielä
kuljettiin Lilin kanssa ylös hiekkateitä läpi lehmälaidunten
lehmänkellojen kilkattaessa. Hienot maisemat sielläkin, vastarinteellä
näkyi muutama komea maatalo ja pellolla pinkoi jäniksiä sekä näimme
myös suuren mustakeltaisen salamanterin.

Aamun valjettua keli oli kuivanut, ja autoonkin palasi valot taas.
Jatkoimme matkaa ja ajoimme melko lailla Itävallan rajaa seuraillen
Tsekin tasavallan puolelle. Raja  tuli ja meni melkoisen huomaamatta,
oikeastaan sen huomasi vain siitä että tiet paranivat ja leventyivät
sekä ruuhka väheni selvästi.

Koska tiesimme että Tsekeissä tarvitsisimme tietullilaitteen,
kyselimme sitä muutamaltakin huoltoasemalta, mutta pian huomasimme
ettei kellään ollut oikein mitään hajua moisesta ja toisekseen ketään
englanninkielitaitoista ei myöskään löytynyt. Surkealla saksalla piti
selvitä molemmin puolin.

Sopiva ACSI-kämppäri löytyi pian, autocamp Jenisov, joskin ilman
uima-allasta, mutta iltakin oli jo melko pitkällä ja hieman sateinen,
joten siihen jäätiin kun oltiiin käyty kaupassa lähellä. Tsekeissä
kaikki näytti olevan pikkaisen enemmän rempallaan, melko kotoisa olo,
ja myös vastaanotto oli suomalaisen vähäeleinen. Kaikki Jenisovissa
oli muutenkin just sillai hieman kälyistä kuten aina suomessa.

Muuta ihmeellistä ei oikein sitten ollutkaan, paitsi aamulla iso joutsen
käpösteli ihan viereen meistä piittaamatta. Lili oli kauhuissaan kun
suuri lintu lähestyi meitä ja haukkui autolta melko tavalla. Tosin
vielä enemmän naapurin saksalaisen koiralle, ja itse sille
saksalaiselle, joka kyllä rohkeasti kävi taputtelemassa Liliä
murinasta huolimatta.

Seuraavana aamuna suuntana oli Praha, ja olikin mukava ajelu. Leveät
tiet eikä ruuhkaa. Käytiin jopa mäkkärissä syömässä ja edelleen
parannuksena saksaan, sieltä sai gluteenitonta hampparia. Ja muuten –
kaikkialla käy kortti, toisin kuin saksassa, ja usein sekä eurot että
korunat. Melko nopsaan pääsimmekin upeiden isojen peltomaisemien läpi
lähelle Prahaa, ja vihdoin löytyi myös huoltoasema josta sai ns. Go
boksin, eli sen sähköisen tullihärpäkkeen. Ladattiin siihen tuhat
korunaa eli noin 40€ valmiiksi ja eikun kiinni tuulilasiin ja matka
jatkui sen piipityksiä kuunnellen. Laitteen saa palauttaa maasta
poistuessa ja saa takaisin myös käyttämättömät rahat ja pantin
vehkeestä.

Laitteen saaminen vaan oli taas hankalaa, kun kukaan ei osannut
englantia, ja eivät millään tajunneet että automme painaa yli 3,5t
vaikka onkin matkailuauto. Vihdoin saivat puhelimeen kiinni jonkun
kielitaitoisen ja asia selvisi ja saimme sen laitteen. Ja sitten
Prahaan, tai oikeastaan suoraan Sokol Campingiin. Mahtava paikka.
Uima-allas, mainio info ja hyvät yhteydet Prahaan sekä lähes yhtä
siistiä kuin saksassa. Plus kortti käy 😊  Tänne sitten hyydytään nyt
ainakin kolmeksi neljäksi päiväksi ihan vaan makoilemaan altaalle ja
pistäytyen katselemaan Prahan kaunista keskustaa. Päivän
juna/joukkoliikennekortti maksaa vain 110 korunaa eli alle 5€ ja
yhteydet ovat melkoisen hyvät.
Joten nyt ei liene pariin päivään tässä mitään lisättävää. Keskitytään
pitämään auto ja Lili tarpeeksi viileinä – nytkin tätä kirjaillessa
lämpöä on jotain 34C ja allas kutsuu ahkeraan. WiFi löytyy, mutta on
korkeintaan luokkaa vähän kehnoa parempi, eikä tuolla jaksa
edelleenkään mitään kuvia siirrellä.

Aamu kului joutuisasti kun poistuttiin stellplatzilta suorittaen
tyhjennys (omituisesti täällä olikin pelkkä pudotuskaivo) ja
tankattiin vettä. Olisi varmaan kätevä olla joku letku, mutta
toisaalta nähtävästi letkuliitäntä on aina erilainen eri paikoissa ja
lisäksi vesihana on usein hankalassa paikassa. Joten hyvä konsti on
ollut käyttää kastelukannua ja sankoja – äkkiä niillä sen n.60L vettä
siirtää mitä päivässä kuluu yleensä. Tosin jos kaikki käy suihkussa,
se on enemmänkin 150L.

Muncheniin painettiin muuten motaria, mutta välillä piti käydä
pikapesulassa – ja näissä pikkukaupungeissa se parkkipaikan etsiminen
on aina kiven takana. Sitten käytiin mm. kirpparilla ja ruoka- sekä
juomakaupassa. Hankalin rasti oli etsiä jokin camping-tarvikekauppa,
koska niitä ei ole järin tiheässä, ja tarvittiin paitsi WC-ainetta,
myös erikoispaperia joka hajoaa vedessä. Sellainen löytyikin n.10km
säteeltä…mutta sinne pääsy olikin sitten eri juttu. Tyypilliseen
tapaan se oli ikään kuin teollisuusalueella, ja ainoa tie joka sinne
vei, oli molemmista reunoista täpötäynnä autoa parkissa, tehden tiestä
1-kaistaisen. 3 kertaa jouduin pakittelemaan kun vastaan kaahasi rekka
tms. Lisäksi kaupassa ei tietenkään käynyt ei pankki- eikä
luottokortti (aika yleistä) joten sai juosta taas ylimääräisen
kilometrin autolle ja takaisin, koska liikkeen pihassa ei olisi saanut
parkattua postimerkkiä isompaa autoa.

Pistetään muistiin: tällaisia erikoistavaroita kannattaa ottaa AINA
mukaan koko reissuksi, sillä niitä voi päätyä etsiskelemään koko
päivän. Ja lisäksi nekin olivat kalliimpia kuin koti-Motonetistä olisi
saanut.

Yhteensä koko kauppa- jne. valmisteluihin lirvahtikin sitten useampi
tunti ja hikipisara, mutta onneksi Muncheniin pääsi motaria painamaan
satasta koko matkan – tai no muutama tietyö ja kiertotie oli.
Greenzone piti kiertää ja päästiin sairaalan pihaan parkkiin, mistä
metrolla keskustaan ja käytiin katsomassa ne pakolliset paikat ja
bissellä vanhankaupungin kulmilla. Sitten tiedemuseoon, jonne koira ei
kuitenkaan päässyt, ja sen jälkeen takaisin kohti autoa. Hieman sateli
ja kaikki olivat väsyneitä, joten tyydyimme katselemaan Yleareenan
dokumentteja kun Netflix kieltäytyi yhteistyöstä, koska kuukauden 10GB
on kulutettu ja jostain syystä valmiiksi ladattu leffa ei suostunut
yhteistyöhön sekään. Enää ei ole järkeä lähteä camping-alueelle
siirtymään joten yö nukutaan tässä sairaalan parkkipaikalla sillä
kertaa, kunhan käydään ensin suihkussa.

Täytyy edelleen tyytyä päivittelemään blogin kuvat sitten myöhemmin,
kun pääsee toimivan verkon ääreen. Näköjään viikon pari riittää
tavallinen suomalainen SIM kortti aivan hyvin, mutta siinä se sitten.

Samaten käännös englantiin saa odottaa hamaan tulevaisuuteen.

BTW jos ajaa Saltzburgia kohti kotkanpesälle tms. mutta EI mene Itävallan puolelle asti, ei tarvitse huolestua tietulleista joista aletaan varoitella jo heti Munchenin ulkopuolella. Vignetti täytyy ostaa vain jos aikoo ylittää rajan, niitä saa vaan jo valmiiksi ostaa. 9.50e alle 3.5t autolle, jäi epäselväksi paljonko isommille, kun tällä kertaa ei Itävallan puolelle asti aiota.