Ajeltaessa taas kohti etelää ja Europa-puistoa joka on yksi matkan pääkohteista, päädyttiin etsimään ruokakauppaa pikkukaupungista, jossa näkyi olevan myös joku linna, Ortenberg Schloss. Sitähän piti mennä ihmettelemään. Kuten aina Saksassa, paikalle löytäminen isommalla autolla on aika haastavaa. Kadut tuppaavat olemaan todella todella kapeita ja opasteet hyvin piilotettuja tai epämääräisiä muiden seassa. Loppujen lopuksi ylös kyllä pääsi autolla, erittäin jyrkkää kujaa josta mahtui vain yksi auto suuntaansa. Onneksi ei tullut toinen isompi auto vastaan, en tiedä miten olisi voinut peruuttaa sellaisessa korkkiruuvissa ja varmaan 20 asteen mäessä.

Driving towards south and Europa-park, one of the main attractions we had in mind, we detoured to look for a grocery store in a small town that turned out to also have a castle, Ortenberg Schloss. So we had to go looksie. Like most times in Germany, arriving into places like this in a bigger vehicle can pose a challenge. The streets are very narrow and any signs well hidden or hard to pick out among the others. But in the end we found a way up there by car, via a very steep alley that was one car wide. Luckily nothing was coming the other way, as I really don’t know if it would even have been possible to reverse down such a narrow corkscrew street.

Linnan ympärillä oli oikea viinitarha jonne olisi voinut vaikka eksyä, ja hieno linna. Osittain vanhaa perua jostain 1500-luvulta ja osin uudempaa samankaltaista rakennetta, jossa oli joku nuorisoseura tms pitämässä majaa ja kesäkerhoja tai sellaista. Linnan yläpihalla oli upea ruusutarha ja aivan mahtavat näköalat ympäristöön tornin katolta.

Around the castle there’s a vineyard that was big enough to get lost in, and a nice castle. Partially it was from the 1500s and partially newer build, and there was some sort of a youth center or club housed there, or having some summer camp. There was a magnificent rose garden up top and a great view.

Linnasta lähdettyä löydettiin se Rewe, mitä haimme, ja josta sai Oatleyn kauramaitoa ja muutakin kivaa, oli hyvä viinivalikoima paikallisia viinejä joita ostettiin kasa, sekä sushia jota tuntuu olevan myynnissä vähän marketissa kuin marketissa. Pikakaurapuuroa ei kuitenkaan löytynyt, sääli, sillä sitä olemme syöneet paljon aamupaloina. Gluteenittomia myslejä kuitenkin. Ja sushit on hyviä.

After the castle we found the Rewe market we were after – needed some Oatley oat milk for coffee – and there was a good selection of wines, which we bought quite a few, as well as some sushi which seems to be available everywhere these days. No quick oatmeal porridge though, which was a bummer as it had been a great breakfast item. But we did score some gluten-free Müsli. And the sushi was good.

Loppupäivä menikin sitten ajellessa Europa-puistoon, tai siis cämppäriin siinä ihan vieressä, jonne käytännössä saavuttiin illalla nukkumaan. Koska oli kuuma, ehti kuitenkin uimaan ja illalla pyssyt paukkuivat kun siellä oli aika hieno lännenshow ja ihan OK lampi jossa uida…tai siis, lampi oli todella jees mutta hieman epäilyttää veden laatu näissä pienisä lammissa jotka ainakin silmämääräisesti ovat aika roskaista, vihertävää ja limaisen oloista vettä aina. Mutta alueella on leikkipuistoa ja sellaista vaikka mitä ja paljon katsottavaa, kaikki noin 30e vuorokausi tuntiperustaisella taksalla, ja sai samaan rahaan myös sähkön ja rajattomasti vettä. Pojat ratsastivat kilpaa mekaanisella härällä ja sellaista. Ainut mikä alueelta uupui oli pyykkikone, muuten kyllä oli tarjoukset kunnossa, raha-automaatistakin sai vaikka mitä kortsuista bepantheniin – vaikkei kumpiakaan nyt tarvittu 😊

Aamulla mentiin sitten heti puistoon ja siellä meni koko päivä, koiratkin saa olla mukana, mikä on iso plussa! Jo saapumisessa oli juhlan tuntua kun käveltiin porteille sinfonian jylistessä kaiuttimista. Alue oli siisti ja hyvin organisoitu ja siellä oli vettä tarjolla koirille monessa monessa paikassa, mutta silti oli KUUMA. Ja totta kai koira oli tavattoman huolissaan, kun perhe katosi vähän väliä jonnekin laitteisiin, ja vain yksi jäi koiraa vahtimaan. Taisi olla todella raskas päivä Lilille myös henkisesti, oli niin kova homma yrittää pitää lauma kasassa ja lisäksi jumalattoman kuuma. Olikin aivan kanttuvei koko seuraavan illan sitten. Olisi puistossa kuitenkin viihtynyt toisenkin päivän, on sen verran hieno ja monipuolinen paikka. Lili saa usein huomiota, kuulee kuinka ihmiset ympärillä usein tunnistaa Sennenkoiraksi, yksi erehtyi luulemaan Entlebuschiksi, mutta kämppärinaapuri heti tunnisti Appenzelliksi.

Puistossa tuli kävelyä luokkaa 18.000 askelta joten oli mukava viettää iIlta taas kämppärillä rauhassa grillaten. Kämppäri tosiaan on ihan jees. Ahdas kyllä ihmisten parkatessa melko vieri viereen mihin sattuu ja paikkaakaan ei meinannut löytää ensin, koska tiukkaa oli, mutta sinne se hiivatti kiilautui muiden väliin lopulta. Kämppäri jo itsessään on teemapuisto, villin lännen kylä, ja kaikessa kitschisyydessään onnistuu vallan mainiosti siinä. Aamulla iski ensimmäinen auto-ongelma: AL-KO takatukijalka ei noussutkaan millään pyörityksellä. ja piti ensiapuna irroittaa kokonaan. Mistä tuleekin mieleen että jonkinlainen perus-työkalusetti on aika must. Sitä pitää hieman lisätä, luulen. Nyt pärjäsi jakoavaimen ja lukkopihdin yhdistelmällä, mutta taidan ottaa jatkossa mukaan pikkuruisen hylsysarjan jossa olisi ainakin pitkät 8, 10 ja 14mm hylsyt. Olisi auttanut nytkin paremmin. Mutta onhan meillä tärkeimmät pihdit ja ruuvipääsarjat ja sellaista, rautalankaa jesaria ja sähköliitintä,  piuhaa sulaketta sun muuta. Kyllä näillä ainakin teoriassa korjaa useammankin pikkuvian.

Seuraavana aamuna ajettiin taas itään Metzingeriä kohti. Eli takaisin Schwarzwaldin yli. Matkalla löytyi muun muassa aivan upea niitty vuoren laella jossa syötiin, tehtiin muussia ja makkaraa chilikastikkeella. Alueella löytyi myös laskettelukeskuksia ja hotelleja, mutta tuo ”alppi”niitty oli huikea. Auto oli toki kovilla pieniä jyrkkiä teitä kiipeillessä ja kuumeni ankarasti, ensimmäisen kerran lämpömittarin neula värähti hitusen yli puolen välin, onneksi juuri ennen kuin päästiin korkeimman harjan yli. Alas sitten ei varmaan löpöä mennytkään, ajoimme kymmeniä kilometrejä moottorijarrutuksella ja myös pitkiä pitkiä pätkiä vapaalla rullaillen.

Pakko sanoa että Schwarzwaldista itään kohti Müncheniä mennessä alkoi maisema olla hämmentävän suomalaista. Välillä toki jyrkempiä mäkiä, mutta yhtäkkiä loppui se keskiaikaisen kapeiden kujien saksa jossa kaikki on postikorttimaisen kaunista – nyt tiet olivat leveitä kuin kotona, metsät hyvin samankaltaisia ja rakennuskanta varsin samankaltaista 50-70 luvun kivi- ja kerrostaloa ja firmojenkin takapihat ja muutenkin kaikki varsin kotoisan oloista. Monessa kohti olisi aivan yhtä hyvin ollut suomessa, jos ei ota huomioon koivujen vähäisyyttä.

Metzingerissä oltiin loppupäivä ja shoppailtiin. Hieno paikka, paljon kaikenlaisia kauppoja – koko ”kaupunki” on pelkkä ostoskeskus, jossa jokainen talo onkin joku Prada tms. outlet. Hinnat kuitenkin olivat melko lailla samalla tasolla kuin kotonakin, ja tarjonta aikalailla samaa, ainakin näissä nuorten urheiluasuissa sun muissa perusvaatteissa. Seidenstickerin kauluspaitoja kuitenkin sai jopa selvästi alle puolella suomen hinnoista, ja joitain oikein hyviä erikoistarjouksia oli myös – muita ei kannattanut paljon katsellakaan kuin niitä.

Sieltä siirryttiin sateen uhatessa yöksi Bad Urachiin. Siellä oli tien vieressä Stellplatz, mutta mentiin mieluummin puskaan toiselle puolelle tietä mansikkapellon viereen ja lähelle hiljaista bierstubea, ja siellä sai ollakin yksin iiiisolla puiden varjostamalla hiekkaparkkipaikalla, ja yöllä olikin todella hiljaista. Stellplatzit ovat joskus ilmaisia, joskus maksullisia, mutta harvoin tyhjiä, ja joskus on oikein kiva vaan pistää puskaan jonnekin parkkikselle missä ei ole mitään. Parkkiksen vierestä löytyikin upea pieni joki ja 1,7km päässä sitä seuraten vesiputous joka oli kuin sormusten herrasta Jo itse vapaa putous oli yli 20m heittämällä, ja koko putouskompleksi portaineen varmasti luokkaa 70m ainakin.

Aivan tautisen upea paikka ja kristallinkirkasta vettä, korkeiden mäkien keskellä, joista naapurin lakea koristi suuri vanhan linnan raunio. Leo otti ja sukelsi väsyneisyyttään paluumatkalla fillarin kanssa jokeen, onneksi ei käynyt hassusti, vain pari pikkunaarmua. Ja illan päätteeksi Lili näki toisen sennenkoiran parkkiksella, ensimmäinen joita on koko matkalla huomattu. Kovasti appenzellin oloinen oli, mutta häntä viittaisi Entlebuchiin. Suihkut otettiin autossa, kaikki oli patikoinnin päälle ihan kurassa ja menikin kaikki 150l vettä siihen, mutta stellilltä sai lisää. On se ihme miten 4 henkeä saa menemään likemmä 200L vettä pesemiseen, ruoanlaittoon ja kahviin vuorokaudessa! Yöllä oli melkoinen ukkonen, ja Lili oli melko peloissaan ja piti Paulia hereillä.

Aamulla ajeltiin pitkälti motaria pitkin Legolandiin. Edelleen maisemat kuin savossa ajelisi. Ja lisäksi, aina se on säätöä koska täällä tuntuu jatkuvasti olevan joko tietyö tai sitten navi joutuu kiertämään teitä joissa on 3,5t painoraja, tai alle 3,2m korkeus. Garminin navi, joka osaa nämä huomioida on kyllä ollut törkeän hyvä hankinta. Parasta siinä on, että se näyttää aina nopeusrajoitukset oikein, vaikka niitä ei aina itse tajuaisi. Ja aika hyvin päivittyy radiolla myös tietyöt siihen – mutta tänään ei, koska pyhä. Esim. 50 rajoitusta merkkaa yleensä vain keltainen kaupunkikilpi, ei merkki, joten on erittäin hyvä apu.

Meille on normaalit rajat 30 ja 50 alueella, ja alueilla joissa muille on 100 se on meille 80, ja motarilla jossa muille 100 tai yli, meille sata. Melko paljon on niitä satasen teitä täällä, vaikka suurin osa sellaisia ettei uskaltaisi edes pikkuautolla satasta painaa. Olkoon vaikka kuinka suomessakin korjausvelkaa tiestössä, on nämä kyllä sellaisia kinttupolkuja suomen teihin verrattuna täällä saksassa että huh huh. Anyway, navigoinnissa paras on käyttää oikean navin rinnalla google mapsiä kyllä, ja arpoa niiden väliltä se paras reitti ja valinta. Nytkin harhailtiin taas hetki kun se paras tie olikin suljettu, ehkä viimeöisen rankkasateen takia sitten. Mutta eteenpäin päästiin, tosin kamerakin välähti ensimmäisen kerran tälle reissulle. Taisi olla jotain n.34-35 ehkä 30 alueella siinä, juuri hervottoman jyrkän mäen lopussa jossa ei vaan enää ilennyt ratsastaa jarruja kuumaksi. Hienosti hiivatti kyllä jaksaa kiskoa jyrkätkin mäet, ei siinä mitään.

Ja koska tämä jokin erikoinen pyhäpäivä ja kaikki paikat kiinni, ei muuta voinutkaan kuin perille Legoilemaan. Legolandissa olikin sitten koirat kokonaan kielletty, ja onhan se muutenkin sellainen paikka että sopii oikeastaan kunnolla vain pienille lapsille ja legohulluille. Vaikka hemmetin hienot ne oli kyllä ne kaupungit ja kaikki, kyllä pääsylipun hinta on sellainen once in a lifetime aikuiselle. Laitteita on verraten vähän, siis kunnon huvipuistovehkeitä, kaikenlaista leikkipaikkaa kyllä riittää, ja jonot todella pitkät. Onneksi oli sentään paljon viileämpi keli, joten Lili oli ihan tyytyväisenä autossa. Käytiin välillä ulkoiluttamassa ja moikkaamassakin sitä, alueelle pääsi takaisin kun otti leiman käteen ensin. Ostettiin kummiskin kaikenlaista legoa sitten, pojat vähän innostuivat.

Sekin vielä että Saksa tuntuu olevan kummallisten sääntöjen ja rajojen maa. Täällä esim. monessa paikassa on eräänlainen siesta, että ollaan kiinni tietty väli päivästä. Tai uima-altaalla hyppytorni menee kiinni 18-19 väliksi. Vaikkei mitään syytä moiseen ole. Valvoja vaan laittaa kyltin ja sitten kaikki odottaa kiltisti tunnin muuta puuhaten ja sitten kyltti otetaan pois ja meno jatkuu.

Sama oli legomyymälässä. Saat ostaa legoja miten paljon haluat, 9e per sata grammaa MUTTA kassalla katsotaan, että yhtään YHDENLAISTA palikkaa ei ole yli sitä sataa grammaa. Siis et saa ostaa vaikka 120g valkeita peruspalikkoja, mutta vaikka kilon kunhan ne ovat eri värejä. Ja toisaalta myös esim. et saa ostaa ukkojen osia, vaikka niitäkin siellä on myynnissä. Ymmärsimme, että jos haluaa ostaa ukkoja, ne pitää ensin kasata – vain kokonaisia ukkoja myydään. Ihmeellistä nipotusta. Mutta tyypillisen saksalaista. Sama yltää vaikka stellplatzien vesisysteemeihin – paina nappia. Ovi avautuu, ja voit tyhjätä makit säiliöön. MUTTA älä vaan yritä tehdä muuta samalla, kone nielee rahat koska ei saa tehdä muuta. Vasta kun on tullut äänimerkki ja ovi kiinni, sitten saa syöttää rahan, ja kone antaa 4,5min ajan vettä. Aaagh.

Stellplatzeista puheen ollen, vierestä löytyi oikein hyvä Stellplatz, Am Waldbad / Minigolf Güntzburg. Tonavan varrella. Mahtava kaupungin uima-allas ihan vieressä, aivan kuin Liebenzellissä – 1,90e kuuden jälkeen sisään ja pojat sukelteli ja hyppi tornista vaikka kuinka. Tämä on melko väitelty aihe karavaanaripiireissä kai, kuka suosii puskaa kuka stellplatzeja ja kuka pelkkiä leirintäalueita. Minusta valinta on helppo – jos on jo myöhä ilta ei ole mitään järkeä mennä leirintä-alueelle maksamaan 30e yöstä, vaan paras ajaa jonnekin syrjäiseen hiljaiseen paikkaan vaan ja nukkua siellä. Jos aikoo pysähtyä alkuillasta varhaiseen aamuun, puoli-ilmainen stellplatz on mainio, koska siellä saa tyhjättyä jätteet ja tankattua vedet, ja usein lähellä on joku museo/luonnonnähtävyys tai vaikka uimala. Ei kannata mennä kämppärille. Mutta jos meinaat chillata pari kolme päivää tai olet jo aamusta että otetaanko rennosti eikä ajeta tänään – silloin kämppäri on parhautta, on baari ja on pesukoneet ja hyvällä tuurilla jopa jutustelua muiden asiakkaiden kanssa. Ei nämä kilpaile keskenään, ihan eri asiat ja jokainen hyvä juuri siihen yhteen hetkeen.

Oli miten oli, uinnin ja jätti-shakkipelin jälkeen taas grillattiin ja saatiin jopa Leon kanssa se rikkoutunut AL-KO jalka korjattua, sokka siitä oli vaan jotenkin irronnut ja kun jalan purki ja himmaili akselit ja rattaat kohdilleen kohtuullisella vaivalla ja kädet rasvaan sotkien, sen sai laitettua kuntoon OK. Onneksi oli tosiaan mukana vähän työkaluja. Ja toinen mikä on ehdoton, on WD-40 tai vastaava, aina rupeaa joku sarana narisemaan. Sitä on jo tarvittu monena iltana.

Muita parhaita lisävarusteita mitä voisi mainita on pyykkinarut (pitää hankkia sellainen ikkunaan laitettava telinekin) ja sitten edustamatto, aivan must vempele. Motonetin matto on ollut oikein hyvä. Eikä huonoja ole nuo 12V tuulettimetkaan. Pari Bilteman läppärialustaa on olleet erittäin jees.

The last three days we’ve been staying in a place called Bad Liebenzell, and it’s been a really nice camping area. There are pools that are really nice, made of stainless steel, and even a waterslide. Water temp is just sufficient for swimming and especially the kids love it. Very good for families with children. Worth booking beforehand however at least for a weekend – we were among the last to get a spot and even then we had to drive to a tent area rather than what’s meant for camper cars. But it works. We don’t need electricity anyhow, with the solar panel on the roof and everything else running on gas.

We met a nice lady and her daughter from Sweden, who live here permanently. They have a big – well a house I’d say – with five or so rooms and a terrace, all somehow put together from tract homes. It costs only 1200€ a year for two lots, plus water and electricity. Not bad, and an area like this would certainly be nice to stay in.

The facilities are good. The showers work funnily; you insert your area keycard and it deducts from your balance for what water you use. Sort of similar to Stellplatz water automats, but with a card. Handy.

Haven’t really come across any good spots to dump the gray water from the car however, here there is a spot but in such a location I’d not want to try and juggle the car around there.

We walked up the hill to a castle, sort of, more like an observation tower, and it shows a good view of the valley. It’s pretty here. And no mosquitoes! Overall, everything works really quite efficiently and well. Towns are really neat, and there are posts with free dog poop pouches. The only thing I’m still missing is the lack of special diet foods. Haven’t been able to find oat milk anywhere yet, and best of luck trying to find gluten-free products. Not even in McDonalds! And also, having used to shopping on Sundays it seems the shops here are open very seldom even.

We also visited a silver mine dating back to around 1000 AD, which was pretty interesting. 16 euros for a 40 minute visit, not bad. By the way, in Germany it seems NOBODY in service business speaks any English, so we’ve been learning a lot of German again. It was downright funny sitting down with some drinks with the Swedish ladies, speaking in Swedish, German and English at the same time. Good language practice. But, oh, the lady who runs the place speaks perfect English and German, as she was born into a Finnish family who emigrated to Canada originally! Anyway, the mine was something that was open on a Sunday – hooray – but nothing on the way there seemed to be. The camping area pay includes free use of public transportation in the Black Forest area, but they don’t really run many buses on Sundays AND NO DOGS ALLOWED in public transport. (Or at least don’t include in the price). So we just drove there. Doesn’t take too long to tear down the camp, especially if we just leave the carpet on the ground and all the furniture. The carpet, by the way, is a must-have accessory. Makes it SO much nicer to use the marquise and the front area.

Viimeiset kolme päivää olemme asustelleet paikassa nimeltä Bad Liebenzell, ja onkin ollut oikein kiva kämpperi. Täällä on oikein hyvät altaat kokonaan rosteria ja jopa vesiliukumäki. Veden lämpö riittää just ja just uimiseen ja lapset diggaa. Alue on oikein hyvä lapsiperheille. Kannattaa kyllä varata etukäteen ainakin viikonlopuksi – me oltiin ihan viimeisiä paikan saaneita ja siltikin jouduttiin telttapaikalle eikä varsinaiselle autopaikalle. Mutta homma toimii. Me ei tarvita sähköä muutenkaan, koska katolla on aurinkopaneeli ja kaikki muu pelaa kaasulla.

Törmättiin oikein mukaviin naisiin ruotsista, äiti ja tytär, jotka asuvat tällä alueella pysyvästi. Heillä on iso – ihan taloksi voi sanoa – noin viiden huoneen rakennelma liikuteltavista taloista tai jostain ihmeestä ja terassi. Kuulema maksaa 1200€ vuodessa kahdesta tontista, plus vesi ja sähkö.  Ei paha, ja kyllä tälläisella alueella voisi hyvin elellä.

Palvelut alueella on hyvät. Suihkuissa on hassu systeemi jossa veden kulutus  vähennetään leirintäalueen avainkortilta. Vähän kuten Stellplatzien vesiautomaatit, mutta kortilla. Oikein kätevää.

Ei olla vieläkään oikein hyvää paikkaa löydetty harmaavesien poistamiseen, täälläkin on kyllä paikka mutta niin kaukaisessa nurkassa että ei sinne taida tuota norsua saada peruuteltua.

Käveltiin myös viereinen mäki ylös linnalle, tai no oikeastaan näkötorni se on, ja sieltä sai kyllä hyvän näköalan laaksoon. Kaunista täällä kyllä on. Eikä yhtään hyttysiä! Yleensäkin asiat pelaa oikein tehokkaasti ja hyvin täällä. Kaupungit ovat tosi nättejä ja siistejä ja kaikkialla on pylväitä joista saa ilmaiset koirankakkapussitkin. Ainoa mitä kaipailen on erikoisruoat, ei mistään tahdo löytyä kauramaitoa ja yritäpä etsiä jotain gluteenitonta syötävää – ei saa edes mäkkäristä! Ja sekin kun on tottunut shoppailemaan sunnuntaisin, tuntuu että eihän täällä ole koskaan kaupat auki.

Käytiin myös katsomassa sellainen hopeakaivos jossa on kaivettu jo 1000-luvulla. Melko kiinnostava. 40 minuutin esittely maksoi 16 euroa meiltä, ei paha. Muuten, saksassa ei taida oikein kukaan asiakaspalvelija puhua englantia, joten on pitänyt taas virkistellä saksantaitoja. Oli vallan hupaa kun istuttiin iltaa drinksuilla niiden ruotsalaisten kanssa, ja puhuttiin koko ajan sekaisin ruotsia, saksaa ja englantia. Hyvää kieliharjoitusta. Mutta tosiaan, tätä aluetta pyörittävä nainen puhuu kuitenkin täydellistä englantia ja saksaa, mutta paljastuikin sitten että hän on alun perin suomesta kanadaan muuttaneen perheen lapsi, ja siellä syntynyt. No kuitenkin – se kaivos oli ainoa paikka joka oli auki sunnuntaina – juhuu – mutta välimatkalla mikään ei ollut. Leiriytymismaksuun sisältyisi ilmainen julkisten kulkuneuvojen käyttö koko Schwartzwaldissa, mutta eipä noita busseja oikein sunnuntaina liikukaan ja lisäksi EI SALLITA KOIRIA niissä, tai ainakaan lippu ei kata koiraa. Joten vaan ajoimme sinne. Onneksi leirin purkaminen ei meillä vie kauaa, ainakaan jos jättää maton ja huonekalut siihen vaan. Tuo matto muuten on aivan must lisävaruste. On niiiin paljon kivempi viettää aikaa auton edessä markiisin alla kun on hyvä matto.

Funny how I find I’m missing supermarkets like back home, where there are many of them by the motorway in every town. Here you basically never see what’s outside the highway and even when you do go into town and find the supermarkets, the selection there is very limited. They don’t sell _everything_ from socks to lawnmowers and food but mostly just food. Makes for a LOT of driving around town. I’d be so happy to find a store like Motonet or Biltema too.

Hassua miten sitä kaipaa yhtäkkiä suomalaisia marketteja…täällä kun työnnät motaria niin mitään ei näy ympärillä. Ja vaikka kun menet kaupunkiin niin supermarketissakin myydään vaan ruokaa ja saat ajella ympäri kaupunkia monessa kaupassa sitten. Kun löytyis joku Motonet tai Biltema jostain.

These Ikea bags are great for keeping the pots and such from rattling in the cupboard.

Ikean pussukat on olleet erinomaisia estämään astioiden kolinoita laatikossa.

Not much to report today. Mostly drove. Heavy rain until the afternoon, and found a stellplatz in Messel. Will skip Frankfurt center and move on to Heidelberg tomorrow. Nice relaxing not much to do day. Kids built scale models all day.

Ei paljon kerrottavaa tänään. Lähinnä ajettiin. Kovaa sadetta iltapäivään asti, ja löydettiin stellplatz Messelistä. Skipataan Frankfurtin keskusta ja mennään huomenna Heidelbergiin. Mukavan rela päivä eikä liikaa tekemistä. Kersat rakensi pienoismalleja koko päivän.

Having left Birkensee we drove to Uslar, which is a really nice small town. The terrain is starting to be quite varied with very winding roads and steep descents and ascents. Driving on small roads. They’re almost like mountain roads, just as winding as in Norway etc. but VERY beautiful. The car brakes and engine sure got a workout however. Visited Axel’s Modelbau Shop and did some other shopping. Then on to Kassel, and walking and sightseeing Lowenbrau castle and the sights in the park near there. Slept on a parking lot below the castle. In the morning there’s even a toilet and water available.

Lähdettiin Birkenseestä ja ajettiin Uslariin, mikä on tosi nätti pikkukaupunki. Maasto alkaa olla varsin vaihtelevaa, todella mutkaisia teitä ja jyrkkiä laskuja ja nousuja. Ajellaan pikkuteitä. Melkein kuin vuoristossa ajaisi, ihan yhtä mutkaista kuin Norjassa jne, mutta tosi kaunistakin. Auton jarrut ja kone saa kyllä reeniä. Käytiin Axel’s Modelbau- kaupassa ja muutenkin ostoksilla. Sitten edettiin Kasseliin, siellä käveltiin puistossa katsomassa Löwenbrau-linnaa ja nähtävyyksiä. Yövyttiin linnan alapuolella olevalla parkkipaikalla, hyvin rauhallista. Aamulla täällä on myös WC ja vettä saatavana.

A bit of dashcam video from the area below – alla hieman autokameran kuvaa alueelta.

Every shop is closed. Kaikki kaupat on kiinni. Even though it’s Monday. Vaikka onkin maanantai.So we just swam and walked around and toured the city by subway. Joten on vaan uitu ja käveleskelty ja ajeltiin kaupungissa metrolla.Nice and relaxing. Now for some currywurst and a few beers!

Tried another campsite about 4 miles from here (neal Hannover) but it seemed a bit difficult and had noisy young people there so we decided to drive on and just let the navigator to show the nearest camping area. Which was Birkensee. Nice place! 31.50 € a night for the family. Lili approves of swimming here. Will spend two nights here.

Kokeilitiin ensin yhtä cämpperiä tuossa 7km päässä tästä, mutta se oli jotenkin outo ja siellä oli paljon meluisaa nuorisoa joten jatkettiin matkaa. Annettiin vaan navigaattorin etsiä lähin seuraava ja löytyi tämä Birkensee. Kiva mesta! 31,50 € koko poppoolta yöltä. Lili arvostaa uintimahdollisuutta. Ollaan tässä pari yötä.

We drove maybe 20 minutes from the harbor and using the Park4Night app located a free place to park by the local IKEA. VERY quiet there – the whole area was actually closed up with gates, but you could go around this big hardware store via fire lanes or such, and drive across the empty parking lots, and park there. As it was Saturday also the next day was quiet as a tomb. But we left early.

Ajettiin 20min satamasta Park4Night puskaparkista katsellen yöpaikkaa, ja löydettiin IKEAN parkki. Siellä oli TOSI hiljaista – koko alue oli itseasiassa suljettu puomeilla, mutta päästiin rautakaupan takapihan kautta rännikujaa kiertäen ja parkkialueiden poikki IKEAn eteen. Koska lauantai, niin hijaista oli kuin huopatossutehtaalla myös aamulla. Mutta jatkettiin aikaisin matkaa.

Arriving to Travemünde was funny, as there were many many people cheering and shouting hello to us. Lili was perplexed.

Traveen saapuessa kadulla oli paljon ihmisiä huutelemassa heippoja meille. Lili oli ihmeissään.

We arrived in Germany around 10:30 pm after a pleasant enough trip. The food was good. We decided to get just the breakfast/brunch instead of full catering, and it was a good call. You can eat twice between 9:30 and 1 pm for one payment, buffet table. No way we could have eaten any more during the trip so it would not have been worth paying for all the meals at almost three times the price. It’s good to bring fruit for snacks. Nice views to bow via a porthole. Lili wanted to be there all the time but it was a bit hot by the glass.

BTW we got a place with electricity on the ferry, but it didn’t work. Probably there’s a blown fuse in the car, will check tomorrow. Also, it was a bit worrying how people ran their electric lines along the VERY wet metal deck into this huge metal extension cord system…all it would take is a frayed cord…seemed like an electrical hazard just waiting to happen.

Saavuimme Saksaan melko mukavan laivamatkan päätteeksi puoli yhdeltätoista. Ruoka oli hyvää. Päätimme ottaa pelkän aamiais/brunssipaketin, ja kannatti. Siinä saa syödä kahdesti puoli yhdeksän ja yhden välillä buffetista. Eikä millään oltaisi jaksettu syödä enempääkään, joten ei olisi kannattanut maksaa koko kattauksesta melkein kolminkertaista hintaa. Kannattaa vaan ottaa vaikka hedelmiä evääksi. Oli hyvät näkymät keulaan ikkunasta. Lili olisi ollut siinä koko matkan mutta turhan kuuma oli ikkunalla.

Otettiin muuten sähköpaikka laivalta mutta turhaan, autosta on vissiin palanut sulake 230V linjasta. Pitää tsekkailla huomenna. Mutta oli hieman huolestuttava muutenkin se miten porukka veti sähköpiuhojaan ERITTÄIN märällä metallikannella sellaiseen jakorasiaan…ei paljon vaatisi kuin hieman rikkoutuneen piuhan ja sähkövahinko olisi sillä selvä.

Here you can see the drive into the ferry. Tässä video ajamisesta lauttaan.

Of course we were early in the harbor – 30 minutes before check-in. But it was definitely in vain, they seem to load the ship in order of size anyhow. So we ended up waiting for 3.5 hours ….if you arrive in a mobile home, don’t bother being too early. There are no spots for dogs to pee there either.

Tietysti oltiin aikaisin satamassa, 30 minuuttia ennen porttien aukeamista jo. Mutta täysin turhaan, koska laiva lastataan koon perusteella sittenkin. Eli mobihimalla on turha tulla kauhean ajoissa. Lisäksi satama-aluella ei ole koiralle pissipaikkaa.

While I remember, this seems to be the most convenient way to make coffee. A large thermos from Biltema and a Moccamaster funnel fits perfectly on top. Just boil water and pour – fastest and cleanest method we can think of. And prefer it filtered. Got a better way to do it, let us know!

Muistaessani laitanpa kahvinkeittimen kuvan. Tämä tuntuu olevan paras tapa. Bilteman termos ja päälle Moccamasterin suodatin, istuu täydellisesti. Ei muuta kuin kiehuvaa vettä päälle – nopein ja siistein tapa mitä on keksitty. Ja suodatinkahvia se olla pitää. Jos tiedät kätevämmän tavan, kerro ihmeessä!

Our biggest challenge seems to the change from winter to summer coat just right now. Lili has been shedding some hair for a month now, but she seems to have saved the rest of it just for this trip. And the heat wave that’s going on right now…can you image, tons of dog hair in a mobile home? Finnlines will be so surprised to find our cabin just full of grey and black hair after the ferry trip to Germany. So one of the many, carefully selected items for this trip was a vacuum cleaner. It will be really handy for cleaning all the sand from the floor and the dog hair from the bed.

Another thing to consider when travelling with a dog is the weather. I mean, rain and snow is just fine for an Appenzeller, but how to protect it from the sun? Our caravan has an air conditioner only in the front of the cabin and the rest of the car has to be ventilated through the windows. We have built a roof vent fan from two 12-volt computer fans and it works fine & is really quiet, and we also have two dual laptop coolers that fit the side vents quite OK and provide air flow through the car.

Hopefully we will find many places where Lili can swim to cool off. But we are prepared also with a cooling vest and frozen food.

Koiran kanssa matkaamisen haasteita

Suurin haaste meille on ollut talviturkin vaihtuminen kesäturkkiin juuri nyt. Lili on päästänyt hiukkasen karvaa jo kuukauden, mutta on tainnut säästää kaikki loput juuri tähän reissun ajaksi. Finnlines tulee hämmästymään kun meidän hytti on täynnä mustaa ja harmaata karvaa Saksaan päästyämme. Joten yksi tarkkaan harkituista varusteista reissuun oli pölynimuri. Se tulee tarpeeseen että saadaan putsattua matot hiekasta ja sängyt koirankarvoista.

Toinen pohtimisen aihe on sää. Tarkoitan, että sade ja lumihan on ihan okei Appenzellerille, mutta kuinka sen voisi suojata auringolta? Matkiksessammehan on ilmastointi vain ohjaamossa mutta muuten luotetaan vain ikkunoista tuulettamiseen. Olemme rakennelleet kattoon tuulettimen kahdesta 12 voltin tietokonetuulettimesta, ja se toimii hyvin ja on hiljainen, ja lisäksi meillä on kaksi läppärin tuuletusalustaa jotka sopii aika mukavasti sivuikkunoihin ja antavat läpivetoa.

Toivottavasti löydetään monta paikkaa missä Lili voi uida viilentyäkseen. Mutta on meillä myös viilennysliivi ja jäistä ruokaa auttamassa.